– Jo isänikin evästi, että nämä tilukset ovat liian pieniä maanviljelykselle. Niille kannattaa hakea parempaa tuottoa, naurahtaa ”perushakkilalaisiin” lukeutuva Bernt Weck.
Ohratien alkupäässä, Keravanjoen varrella aikanaan noin 30 hehtaarin tilukset omistanut Weck on vuosikymmenten varrella nähnyt Hakkilan alueen muutoksen metsä- ja viljelysmaista kehittyväksi yritys- ja teollisuuskeskittymäksi.
Oman osansa kehitykseen on ollut myös miehellä itsellään, sillä ensimmäiset viipaleet perintömaista jäivät 1970-luvulla rakennetun Lahden moottoritien alle. Pieniä siivuja on myyty edistyksen tieltä myös sen jälkeen.
– Moottoritien valmistuminen lisäsi koko alueen kiinnostavuutta huimasti ja se oli uusi lähtölaukaus koko Hakkilan kehitykselle. Alueen teollistuminen oli tavallaan alkanut jo 1800-luvun lopulla, kun tänne rakennettiin pistoraide soranlouhintaa varten, Weck muistelee.
Hyvät liikenneyhteydet kaikille pääväylille takasivat sen, että 1980-luku oli logistiikka- ja teollisuuskäyttöön kaavoitetulle Hakkilalle todellista kulta-aikaa. Alueelle sijoittui uusia yrityksiä ja työllistäjiä tasaiseen tahtiin, ja kuten tuohon aikaan oli tapana, ruokahalu vain kasvoi syödessä.
Bernt Weck on nähnyt metsien ja peltojen muutoksen yritys- ja teollisuuskeskittymäksi. Alueen kasvu kuitenkin tyssäsi 1990-luvun alun lamavuosiin. Vaikka Weck ei haluakaan harrastaa jälkiviisastelua, hän arvelee pitkäksi venähtäneen hengähdystauon tehneen lopulta vain hyvää. Vantaan Akselin uudet suunnitelmat ovat nyt pitävämmällä maaperällä.
– Vuosaaren sataman ja lentokentän alueen valmistuttua Hakkilaa päästään suunnittelemaan aivan uudelta pohjalta. Samalla on oivallettu entistä paremmin sen todelliset vahvuudet, Weck huomauttaa.
Weckillä itsellään on uuden Vantaan Akselin alueella noin kahdeksan hehtaarin maa-alue, joka vielä odottaa virallisia kaavoituslinjauksia. Alustavissa suunnitelmissa vanhan Porvoontien varteen on piirretty varasto- ja logistiikkaterminaaleja sekä toimistotiloja. Perintömaiden siivuttaminen tyystin toisenlaiseen tuotantoon ei miestä kuitenkaan harmita, patistihan siihen aikanaan jo oma isäkin.
– Tavallaan tämä on maanviljelyä modernissa muodossa. Ennen maata muokattiin viljelykasveja varten, nyt sitä muutetaan viljelyn sijaan teollisuuden ja yritysten tarpeisiin sopivaksi, Weck pohdiskelee.
