Kuninkaita ja kaupankäyntiä

Vantaan Akseli on ollut merkittävä logistinen solmukohta jo satoja vuosia sitten. Tästä pitivät huolen Keravanjoki sekä Turun ja Viipurin linnan yhdistänyt Kuninkaantie.

Kuninkaantieksi kutsutaan vanhaa postireittiä Norjan Bergenistä Atlantin rannikolta Oslon ja Tukholman kautta Maarianhaminaan, edelleen Saaristomeren kautta Turkuun ja Etelä-Suomen halki Venäjälle Viipuriin ja Suomenlahden perukkaan Pietariin asti. Turusta Viipuriin kulkevaa tieosuutta on Suomessa nimitetty myös Suureksi Rantatieksi. Kuninkaantietä kulkivat 1300-luvulta lähtien paitsi kuninkaat ja heidän kuriirinsa, myös piispat ja porvarit, taiteilijat ja armeijat. Sen varrelle syntyi kartanoita ja maatiloja sekä majataloja, krouveja ja kestikievareita, joissa vaihdettiin hevosia ja kestittiin kulkijoita.

Kuninkaantie kulki myös Vantaan Akselin alueella sijaitsevan Hakkilan läpi. Tämä tarkoitti, että alue sai uusia vaikutteita sekä lännestä että idästä: kulkijat toivat tullessaan viimeisimmän muodin pukeutumisesta rakennustyyleihin. Lähin kestikievari, 1600-luvulta 1800-luvulle saakka toiminut Herttas, sijaitsi nykyisen Hotelli Vantaan paikalla. Muistona tästä hotellissa toimii edelleen saman niminen baari.

Toinen merkittävä Vantaan Akselin läpi kulkeva väylä oli Keravanjoki, joka yhtyi Vantaanjokeen 1400-luvulla rakennetun Helsingin pitäjän kirkon eteläpuolella. Vesistöjen merkitys oli erittäin suuri, kun maanteitä oli vähän.

Keravanjoki yhtyy Helsingin pitäjän kirkon eteläpuolella Vantaanjokeen. Se että kirkko rakennettiin juuri tähän, ei ollut sattumaa: sijainti mahdollisti kumpaakin jokea pitkin tulevien kauppiaiden verottamisen. Kaupankäyntiin ja verottamiseen liittyvä historia näkyy lähialueiden paikannimissä vielä nykyäänkin. Kirkokylän kupeessa sijaitsee Veromiehenkylä. Tikkurilan nimi on puolestaan peräisin nahkojen kaupittelussa käytetystä mitasta – kymmentä nahkaa tarkoittavasta tikkurista – josta tuli sittemmin erään tärkeän turkiskauppiaan liikanimi. Nykyisen Helsingin puolella sijaitsee Tuomarinkylä (josta löytyi tuomari riitojen selvittämistä varten) sekä Tolkinkylä (jossa asuvan tulkin apu oli tarpeen kaupantekotilanteissa).

Paikannimissä havisee historia

1300-luvulla nykyisen Vantaan alueella oli vielä runsaasti vapaata maata. Etelässä oli by-loppuisia isoja, vauraita kyliä ja vanhaa asutusta mutta Pohjoiseen syntyi uusia böle-loppuisia kyliä – kuten Haxböle (Hakkila), Reckhalsböle (Rekola) ja Simonsböle (Simonkylä). Böle tarkoitti aidattua aluetta, mikä puolestaan tarkoitti yksittäistaloa.

Hakkilassa on poikkeuksellisesti ollut aina vain yksi kantatalo, Haxas. Muissa kylissä maita ryhdyttiin jakamaan viimeistään 1700-luvulla, minkä seurauksena syntyi esimerkiksi Övre- ja Nedre- sekä Stora- ja Lilla -alkuisia paikannimiä. Haxas-nimi sai alkunsa Haxe-nimisestä henkilöstä.

Porttipuisto on johdettu alueen alkuperäisestä Portmossen-nimestä. Suomenkieliseksi vastineeksi ehdotettiin alunperin Porttisuota. Suo-sana aiheutti siinä määrin vastustusta – sitä pidettiin liian rumana – että se korvattiin puistolla. Reippaanlainen portti-sana kelpasi sen sijaan kaikille päätöksentekoon vaikuttaneille, ja se kuvaakin hyvin alueen sijaintia: Porttipuisto toimii nimensä mukaisesti porttina Vantaan Akselia halkoville isoille väylille, Kehä III:lle ja Lahdenväylälle.

Kolohonka on alunperin Holatal, rajamerkki – mäntyyn (honkaan) tehty merkki. Nimi saattaa olla yksi vanhimmista nykypäivään säilyneistä, rajoja kun vedettiin jo keskiajan varhaisessa vaiheessa.

Pieneltä osin Vantaan Akselin alueella sijaitseva Kuninkaanmäki on saanut nimensä itsensä Kustaa III:n mukaan. Kuningas oli paluumatkalla Porvooseen vietettyään edellisen yön Viaporissa. Kauppias Sederholm, Suomen rikkain mies, oli maksanut Kustaa III:n Viaporissa nauttineen aterian ja ehdottanut tälle lounastaukoa omilla maillaan. Kuningas teki työtä käskettyä, minkä seurauksena pysähdyspaikkaa ryhdyttiin kutsumaan Kuninkaanmäeksi. Kuninkaan lounastauko kirjattiin myös seuraavaan alueelta piirettyyn karttaan, isojakokarttaan.

Lähde: Ulpu Lehti